keskiviikko 8. maaliskuuta 2023

 Lapsiystävällinen maakunta - Etelä-Karjalan maakuntaportaali (ekarjala.fi)

Lapsiystävällinen maakunta

Pehmoleluja paarien päällä menossa ambulanssin kyytiin.

Olen työskennellyt varhaiskasvattajana Taipalsaarella vuodesta 1989. Etelä-Karjalassa meillä on erinomainen oppimisympäristö. Luonto – harjut, supat, Saimaa ja metsät – ovat aivan vieressä. Luonto tarjoaa ihmeteltävää ja herättää kysymyksiä kaikkina vuodenaikoina. Jäätyykö saippuakupla? Missä on suurin kuusi? Minkä kokoisia ovat karttaan pisteenä merkityt kivet? Varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten seurassa pääsee etsimään vastauksia lasten kysymyksiin yhdessä heidän kanssaan. 

Keväällä 2019 päiväkoti Satulaivan Puuhiset-ryhmä sai Lastentarhanopettajaliiton palkinnon valtakunnallisesti parhaana tiiminä projektilla ”Pihatähtimöitä sukissa ja muita siemen- ja itämistutkimuksia.” 

2018-2019 keräsimme kysymyksiä. Eniten ryhmäämme kiinnosti kysymys: ”Voidaanko kävellä ulkona sukkasillaan, jos siihen liittyy jotain tieteellistä?” 15.8. jokainen toi esiopetusryhmään vanhoja, pieniä, hiukan rikkoutuneita eriparisukkia. Lähdimme kävelylle metsään. Lapset kommentoivat, että ”oli hassua kävellä sukkasillaan, polulla oli kuivaa, villasukalla on ihana kävellä”.

Toinen sukka pääsi viikoksi pakastimeen, toinen käännettiin heti nurinpäin ja sukka sai sisäänsä kosteaa multaa. Lokakuussa 2018 meillä oli  yhteensä 68 purkkia, joiden sisällä oli hiukan multaa sisältävä sukka. Niistä 51:ssä kasvoi jotain vihreää:

yhdeksässä sukassa jauhosavikkaa ja jotain muuta, 31 sukassa pihatähtimöä, viidessä sukassa ketunleipää, kolmessa kurjenpolvia ja kahdessa heinää – yhdessä luultavasti orvokki. Vihreää sisältävien purkkien viereen laitettiin vihreä palikka ja ainoastaan multaa sisältävien purkkien viereen musta palikka. Näin saimme tehtyä tilastot.

Teimme omia elokuvia siemenistä, rakensimme paperisia helikoptereita ja muovipussilaskuvarjoja. Lapset nauttivat tutkimisesta, uusien asioiden kokeilusta ja keksivät koko ajan lisää kysymyksiä, joihin hakea vastauksia. Lapset tutkivat lukuvuoden aikana ruokaa monin eri tavoin sekä saivat siemeniin liittyviä kotitehtäviä. Teimme retket sekä S- että K-marketteihin tutkimaan, mistä hedelmät ja kasvit olivat kauppoihin matkustaneet, ja merkitsimme maat suureen maailmankarttaan.

Päiväkoti Satulaivan Vadelmatalo-ryhmän työ Mäenlaskututkimuksia sai valtakunnallisen palkinnon parhaana tilastollisia menetelmiä hyödyntäneenä työnä. 

Ennen kouluikää syntynyt innostus luonnonilmiöihin ja -tieteisiin ja hyvät perustaidot lukemisesta sekä matematiikasta tasoittavat merkittävästi lapsen tietä läpi opiskelun. Varhaiskasvatuksessa syntyy projekteja, joissa oppivat sekä vanhemmat että lapset. Lapset kertovat tutkimisesta innokkaasti vanhemmilleen. Ja moni projektimme on innostanut vanhempia retkeilemään lastensa kanssa Pakkalan Petäjälle, Sarviniemeen, etsimään suppaa, jossa meillä on maja, ja valokuvaamaan jäistä rakennettua linnaa keskelle metsää. 

Hyvät käytänteet varhaiskasvatuksessa eivät synny ilman innostuneita aikuisia, ja heitä Etelä-Karjalassa riittää!  LUT:n UNIORI-Junnuyliopisto käyttää kirjoittamaani materiaalia “Tiedeleikkejä Pikkututkijoille”, PS-kustannus 2017, osana Tutkijan salkkua – esikoululaisille koottua opetusaineistoa.

LUMA-toiminnan kohderyhminä ovat 3-19-vuotiaat. Etelä-Karjalan alueella LUMA-Saimaa on aktiivinen yhteistyökumppanimme. Esiopetusryhmät ovat saaneet usean vuoden ajan vieraakseen asiantuntijoita LUT:sta. Vierailujen sisältö perustuu LUT:n strategian kolmeen painopistealueeseen: puhdas energia, kiertotalous sekä kestävä liiketoiminta ja yrittäjyys. Professorikummien kanssa on rakennettu katapultteja ja sekoitettu perunajauhoista limaa ja tutkittu veden kulutusta. 

Kuluneena lukuvuonna esiopetusryhmät ovat tutustuneet ihmiseen yhteistyössä Saimian (vuoden alusta LAB AMK) ensihoitajaopiskelijoiden ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. 

Tapasimme toukokuussa Saimian opettajan Mia Blomqvistin, ja hän kertoi, että opiskelijat tarvitsisivat tietoa kuusivuotiaista lapsista. Millä tavoin lasten  kanssa keskustellaan, miten he ajattelevat ja mikä heitä pelottaa? Yhteistyöajatus jäi silloin itämään. 

Keväästä elokuuhun kerättiin jokaisen Taipalsaaren kirkonkylän esioppilaan kotona kysymyksiä. Ihmiseen, kasvamiseen, terveystarkastuksiin, rokotuksiin ja anatomiaan liittyviä kysymyksiä saapui 50 kappaletta. Moni pelkäsi rokotuksia sekä kouluruokaa ja piti sydämen jyskytystä vaarallisena. Lähetimme Mia Blomqvistin sairaanhoito- ja ensihoito-opiskelijoille esioppilaiden ihmisaiheisia kysymyksiä. He vastasivat meille videolla, jolla kutsuivat meidät Saimian työpajapäivään. Opiskelijoiden tavoite oli saada kokemuksia lapsista ja opettaa heille yksinkertaisesti ja havainnollisesti, miksi sydän tarvitsee liikuntaa, miksi ambulanssi on tärkeä ja mitä siellä tehdään, paljonko ihmisessä on verta, kuinka pitkä on suolisto, miten ihminen kasvaa, mitä aivot tarvitsevat ja miksi rokotuksia annetaan. 

Marraskuussa 2019 esioppilaat kiersivät Saimia-oppilaitoksessa pehmolelujensa kanssa työpajoja ulkona ja sisällä. Esioppilaat oppivat, että sydämen syke onkin tärkeää ja sydän tarvitsee liikuntaa. Monet ruoka-aineet jotka maistuvat hyvältä sisältävät liikaa suolaa ja sokeria. Saimian opiskelijat ohjasivat lapsia ammattitaitoisesti, selkeästi ja empaattisesti. Lapset arvioivat omaa oppimistaan palikoiden ja kuvien avulla. Esioppilaat opettivat Luma-viikon vanhempien ja lasten illassa projektiemme tiedot vanhemmilleen ja tekivät julisteen havainnollistamaan kertomista. Projekti jatkui esiopetusryhmissä leikin, liikunnan ja kemiallisten kokeiden (kananmuna eri nesteissä) avulla. Käytännön tavoitteet oppia opiskelijoiden ja esioppilaiden kanssa yhdessä toteutuivat, ja lasten tavoite oppia toiminnallisesti ihmisestä toteutui.

Esioppilailta saapui myös kysymyksiä kestävästä kehityksestä. Miksi eskarin oven pielessä olevaan koulun roskikseen laitetaan kaikki roskat sekaisin? Esioppilaan äiti lahjoitti meille lajitteluastiat/kassit lasin, metallin, kartongin ja paperin lajitteluun. Kutsuimme Etelä-Karjalan Jätehuollon Jätejengin kertomaan lajittelusta ja sen jälkeen integroimme kestävän kehityksen avaruusaluksen rakentamiseen, taidekasvatukseen, musiikkiin, askarteluun, matematiikkaan ja lasten ja vanhempien yhteiseen LUMA-iltaan. Valmistimme kierrätyskoristeita yhteistyökumppanina Lappeenrannan Instrumentarium, jonka somisteet kierrätimme ystävänpäiväkoristeiksi. Esioppilas: ”Näistä sydämistä olisi tullut roskia. Nyt niistä tuli koristeita. Ei tarvinnut heittää niitä pois.” Voidaan auttaa pitämään ympäristö siistinä. 

Helmikuussa huomasimme, että koulun roskakatos on pieni, mutta koulu on kohta suuri. Olavi ei löytänyt metalliroskille paikkaa, eikä Elias muoviroskille. Ville ehdotti, että pyydämme lisää laatikoita, joihin voi kaikki kierrättää oikeille paikoille. Lähetimme aloitteen tekniselle toimelle.

Kirjojen pariin innostaminen on koettu Taipalsaarella tärkeäksi. Marjatta Kurenniemi asui ja kirjoitti Taipalsaarella, ja Marjatan tarinat on tärkeää tuoda lähelle taipalsaarelaisia perheitä. Kirja, runo ja satu ovat myös oppimisympäristöjä, joiden pariin innostaa meidän lisäksemme myös kirjasto. Varhaiskasvatuksen ja kirjaston yhteistyöhön sisältyy kirjastokäyntejä, joissa lapset valitsevat kirjoja luettavaksi. Lapsille muodostuu kirjastokäynneillä kuva, mikä kirjasto on ja mitä siellä tehdään. Kirjasto järjestää satutunteja ja mahdollistaa myös lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön omien satuhetkien järjestämisen. Kirjastossa järjestetään taidenäyttelyitä, joihin varhaiskasvatus tutustuu aktiivisesti. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuden varhaiskasvatuksen omien näyttelyiden ideoimiseen ja järjestämiseen. Tavoitteena on positiivisen, ”kirjastossa on mukavaa käydä” -tunteen herättäminen.

Tätä yhteistyötä täydentää loistavasti kirjaston henkilökunnan into hypätä mukaan projekteihimme. Kokoonnuimme kirjastoon ja kuulimme Marjatta Kurenniemen runoja sekä ruokaan liittyviä tekstinpätkiä Marjatta Kurenniemen neljästä hahmosta. Hahmot olivat Pukke Punamuurahainen, Höpsökärpänen, Sisi Sisilisko ja Etana-etana-etana. Lapset pääsivät piirtämään hahmojen lempiruokia ja inhokkiruokia sekä kirjoittamaan heille herkkureseptejä. Erasmus-projektiin 100 steps liittyen lapset ja heidän vanhempansa pääsivät vierailulle Marjatta Kurenniemen kotiin. Varhaiskasvatuksen väki järjesti Kurenniemen tilalle sanataidetehtäviä, jotka pohjautuvat Marjatan tarinoihin.

Nykyaikainen, elämyksellinen lastennäyttely perustuu hyvään tarinaan, kiinnostaviin esineisiin ja ajatuksia herättäviin sisältöihin. Viikintiellä Helsingissä sijaitseva Tekniikan museo valitsi Taipalsaarelta esiopetusryhmät yhteistyökumppanikseen kehittämään museonsa näyttelytoimintaa. Taipalsaari oli mukana Pienten Paja -hankkeessa, jossa kehitettiin Tekniikan museoon vuoden 2019 marraskuussa avautunut Kummituksen keksintökone -näyttely. Teknologian avulla kokemus esineisiin liittyvistä kertomuksista ja näkökulmista vahvistuu ja monipuolistuu, kun toiminnan perustana ovat aidot esineet, jotka tarjoavat erilaisia lähestymistapoja menneeseen ja tulevaan. Pienten Paja hankkeessa kehittyi Taipalsaarella myös pienten lasten luovuuden ja oivaltamisen kautta tapahtuva teknologia- ja innovaatio-oppimisen tukeminen. Tämä toimintatapa jatkuu edelleen ja meillä on parhaillaan lainassa Tekniikan museon Tarinamatto.

Varhaiskasvatusikäisten parissa oppii joka vuosi uutta. Lasten kanssa toteutetuista projekteistamme on haluttu kuulla Science On Stage -tapahtumissa Lontoossa, Debrecenissä ja Ankarassa. Heinäkuussa 2019 ja marraskuussa 2019 olin kouluttamassa opettajia Kiinassa teknologiakasvatuksesta sekä kitkatutkimuksistamme, joita muutama vuosi sitten teimme mäenlaskun yhteydessä…

Kirsi Rehunen
varhaiskasvatuksen opettaja
Taipalsaaren kirkonkylän koulu, esiopetus


Kirsin johdolla Taipalsaaren lapset ovat yllä mainittujen asioiden lisäksi kaksi kertaa voittaneet Tekniikan Akateemiset ry:n järjestämän Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun esi- ja alkuopetuksen sarjan: vuonna 2019 ja vuonna 2018. [toim.huom.]

 

  • Tuulihattututkimuksia ja kestävää kehitystä
    • Taipalsaaren kirkonkylän esioppilaat, Taipalsaari
      Ohjaajat: Kirsi Rehunen, Sanna Kolhonen, Sonja Korhonen, Sinikka Knuutila, Tiia Kyllönen ja Tiina Koivuranta
    • Tuomariston kommentit: ”Leikin riemu paistaa läpi projektin ja samalla opitaan paljon. Lapset saavat soveltaa oppimaansa hyvin mielekkäällä tavalla ja ehdottaa itse jatkosuuntia.”
    • https://youtu.be/i3TC_SyZxAE
        https://youtu.be/ufcKu8V0nOc

 Hoitotyön koulutus ja lasten terveysosaaminen yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla  LAB.fi

Hoitotyön koulutus ja lasten terveysosaaminen yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla LABin palkitussa toimintamallissa

Uudessa Opitaan yhdessä -toimintamallissa sairaanhoidon, ensihoidon ja terveydenhoidon opiskelijat sekä esikoululaiset tutustuvat yhteiseen teemaan. Opiskelijoille yhteistyö antaa arvokasta kokemusta lasten kanssa työskentelystä, esikoululaisille oppia valitusta teemasta. Yhteistyömalli palkittiin kesäkuussa International LUMA StarT Education Award 2020 -palkinnolla.

Ensimmäisen Opitaan yhdessä -yhteistyöprojektin toteuttivat syksyllä 2019 LABin ensihoidon ja sairaanhoidon opiskelijat sekä Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetusryhmän. Teemaksi valikoitui Ihmeellinen ihminen.

Opiskelijat ja esikoululaiset käsittelivät teemaa lukuvuoden aikana yhdessä monesta eri näkökulmasta. Yhteistyöhön kuului mm. työpajoja sekä teemapäivä LABin Lappeenrannan kampuksella.

”Yhteistyön aluksi lapset saivat esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä, joihin vastasimme projektin aikana. Lapset kysyivät esimerkiksi, että kuinka kauan ruoka matkustaa suolistossa, onko vaarallista, kun juoksee ja sydän lyö kovaa, lakkaavatko hiukset kasvamasta jos niitä ei kastele ja miksi rokotus sattuu”, yhteistyömallin kehittänyt hoitotyön lehtori Mia Blomqvist kertoo.

Projektin aikana opiskelijat syvensivät omaa osaamistaan esimerkiksi erilaisissa anatomian aihealueissa ja miettivät, kuinka asiaa lähestytään ja kuvaillaan, kun asiakkaana on lapsi.

”Lasten kanssa työskenteleminen vaatii omanlaisiaan vuorovaikutustaitoja ja ymmärrystä lasten tavasta tarkastella maailmaa. Toimintamalli antaa hoitoalan opiskelijoille äärimmäisen arvokasta käytännön harjoitusta lasten kanssa toimimisesta. Lapsille malli tarjoaa tutkivan oppimisen muotoon puettua tietoa terveydestä ja parhaimmillaan herättää kiinnostuksen omaan terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Tämä on siis myös yksi tapa tehdä terveydenedistämistyötä”, Blomqvist sanoo.

Malli kannustaa havainnoimaan ja tutkimaan

Esioppilaille projekti oli mieluinen ja opettavainen. Toimintamalli kannusti lapsia havainnoimaan, kysymään ja tutkimaan, kertoo esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen Kirkonkylän koulusta.

”Saimme vastaukset lasten kysymyksiin ja vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa toteutui jaettu asiantuntijuus. Erinomaista oli, että jokainen opiskelija oli suunnitellut työpajoja persoonallisesti, tietoa ja vahvuuksiaan hyödyntäen. Innostus ja iloisuus välittyi esioppilaille.”

Ensimmäinen Opitaan yhdessä -projekti palkittiin kesäkuun alussa International LUMA StarT Education Award 2020 -palkinnolla. Palkinto jaettiin kolmelle oppimisyhteisölle parhaasta käytänteestä monialaisen, tutkimuksellisen ja ilmiöpohjaisen opetuksen toteuttamiseen. Kilpailuun osallistui 300 oppimisyhteisöä 27 maasta.

Opitaan yhdessä -toimintamallista on tarkoitus tehdä pysyvä osa LABin ensihoidon, terveydenhoidon ja sairaanhoidon koulutusta. Talvella 2020 yhteistyötä tehtiin myös Lappeenrannan Kourulan esikouluryhmän kanssa. Yhteistyöprojekti Lappeenrannan Hovinpellon päiväkodin esiopetusryhmän kanssa siirtyi koronaepidemian takia.

 

Lisätietoja:

Lehtori Mia Blomqvist, LAB-ammattikorkeakoulu | mia.blomqvist@lab.fi, 0400 511 898

Esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen, Taipalsaaren kunta | kirsi.rehunen@taipalsaari.fi , 050 403 7533


Pienen kirkonkylän lapset keksivät oman pakohuoneen – pian opettaja kutsuttiin esittelemään se sadoille opettajille ympäri Eurooppaa (yle.fi) Varhaiskasvatus

Pienen kirkonkylän lapset keksivät oman pakohuoneen – pian opettaja kutsuttiin esittelemään se sadoille opettajille ympäri Eurooppaa

Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikoululaiset keksivät pakohuoneen, jonka avulla muut lapset voivat oppia lisää peileistä. Opettaja esitteli sen toimintaa kansainvälisillä festivaaleilla Prahassa.

Lapsi katsoo peilistä omaa kuvaansa.
Taipalsaaren kirkonkylän koulun eskarilaiset perehtyivät peilien ihmeelliseen maailmaan. Kuva: Kirsi Rehunen
PETRI KIVIMÄKI

Kun varhaiskasvatuksen opettajat Kirsi Rehunen ja Sanna Kolhonen aloittavat esikouluikäisten kanssa syyslukukauden, lasten tehtävä on ryhtyä miettimään.

Lapset pohtivat, mikä heitä eniten ihmetyttää ympäröivässä maailmassa.

Toissa syksynä lapsilta tuli eniten kysymyksiä peileistä. Niinpä koko ryhmän olikin alettava selvittää, mikä peili on ja mihin sitä tarvitaan.

Tästä lähtökohdasta syntyi kansainvälinen oppimiskokonaisuus, jota Taipalsaaren kirkonkylän koulun varhaiskasvatuksen opettaja Kirsi Rehunen oli viime viikonvaihteessa esittelemässä Tsekin pääkaupungissa Prahassa yli 400 eurooppalaiselle varhaiskasvatuksen opettajalle Science on stage -festivaalilla.

Pöytä, jonka päällä erilaisia papereita.
Suomen osasto Prahan Science on stage -festivaalilla. Kuva: Kirsi Rehunen

Lappeenrannan naapurikunnassa sijaitseva Taipalsaaren kirkonkylän koulu oli yksi Science on stage -festivaalin kolmesta suomalaisesta oppilaitoksesta. Sen lisäksi mukaan oli Suomesta valittu Forssan kuvataidekoulun oppimiskokonaisuus piirustushiilen valmistamisesta ja lahtelaisen Länsiharjun koulun toukkakompostori.

Peilitutkimus

Varhaiskasvatuksen opettaja Kirsi Rehunen kertoo, miten lapset alkoivat etsiä peilejä esimerkiksi päiväkodin ja kodin lähiympäristöstä sekä omista harrastuksistaan.

– Sen jälkeen mietimme, miksi vaikkapa autossa tarvitaan peilejä ja missä kaikkialla peilejä on hyödynnetty.

Telineessä peli, josta näkyy kuva.
Periskooppien lisäksi lukuvuoden aikana lapset ehtivät tehdä myös kaleidoskoopin ja ihmettellä monenlaista heijastumista. Kuva: Kirsi Rehunen

Eikä aikaakaan, kun tutkimus alkoi saada lisää tuulta purjeisiinsa. Lapset nimittäin kiinnostuivat vakoilusta.

– Teimme maitopurkeista ja silmälasikoteloista periskooppeja, kertoo Kirsi Rehunen.

Kun lapset ovat itse kiinnostuneita, on heillä myös into oppia ja selvittää. Mitä tapahtuukaan, kun peilin vie kauemmas?

Tämä selvitettiin tekemällä periskooppi verhotangon putkesta. Kohta lapset havaitsivat, että mitä pitempi putki, sitä pienempi peilikuva.

Ketjuilla kiinnin solmittu rasia.
Taipalsaaren eskarilaisten kehittämä pakohuone keräsi kiihkeää innostuneisuutta Prahassa. Kuva: Kirsi Rehunen

Prahassa Science on stage -festivaalilla Kirsi Rehunen esitteli esikoululaisten ideoiman pakohuoneen.

Huoneessa on erilaisia heijastumistehtäviä, peiliin liittyviä rakentelutehtäviä sekä numerokoodin etsimistehtäviä. Pakohuoneessa pärjäsi, kun muisti auttaa kaveria, kuunnella ohjeita ja etsiä koodeja.

Pakohuoneeseen koodilukon valmisti LUT-yliopisto Lappeenrannasta.

– Eurooppalaiset varhaiskasvatuksen opettajat näkivät, miten lapset voivat näyttää osaamisensa selviytymällä erilaisista peilaamiseen tai heijastumiseen liittyvistä tehtävistä, kertoo Kirsi Rehunen.

Lapset innoittajina

Varhaiskasvatuksen opettaja Kirsi Rehunen on jo usean vuoden ajan korostanut opetuksessaan tiedettä. Lapsen oman innostuksen kautta yritetään herättää mielenkiinto ratkaista ongelmia.

– Meidän näkökulmastamme tiede lähtee lasten kysymyksistä. Se on leikinomaista ja arkipäivän puuhiin liittyvää. Siinä oppii samalla muita asioita, kuten matematiikkaa, taidetta, rakentelua ja omaa tai jopa vierasta kieltä.

Kaksi peiliä, joista heijastuu kuva.
Lapset innostuvat herkästi peilin ominaisuuksista. Kuva: Kirsi Rehunen

Taipalsaarella lapset pääsivät kokeilemaan hivenen englantia, sillä peilitieteessä oli mukana myös kummikoulu Tanskasta, jonne pidettiin yhteyttä englannin kielellä.

Kirsi Rehunen haluaa itse muistuttaa, että kaikenlaisessa tiedeopetuksessa pitää kuulua lapsen ääni. Lasten pitää saada itse ideoida, ettei käy niin, että tehtävän taustalla on vain opettajan ajattelu.

Taipalsaarelaiset esittelivät eskarilaisten peili-projektia koko Euroopalle

Rehulaa festivaaleilla viehätti erityisesti Ison-Britannian työ, jossa lasten suosikkikirjat oli saatu yhdistettyä tiedekasvatukseen.

– Kirjojen sankarit saivat apua esimerkiksi vivun käytöstä tai pyramidista pelastautumisessa.

Kaksi naista päiväkodissa.
Taipalsaaren kirkonkoulun rehtori Nina Pakarinen (vas.) ja varhaiskasvatuksen opettaja Kirsi Rehunen edustivat Suomea Prahassa Science on stage -festivaalilla. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Espanjalaiset kollegat ja lapset olivat puolestaan paikallisen yliopiston kanssa etsineet kaikkein terveellisintä marjaa, joka pystyy supervoimin taistelemaan tauteja vastaan.

Mukana Prahassa oli myös Taipalsaaren kirkonkylän koulun rehtori Nina Pakarinen.

– Eniten siellä ihmeteltiin meidän luontomme. Meillä on täällä kaikki mahdollisuudet ympärillämme toteuttaa tiedeoppimista, ilmiöpohjaista oppimista ja tutkivaa oppimista, kertoo Pakarinen.

Pahvista rakennettu ihminen, jolla näkyy sisäelimet.
Festivaalilla nähtiin, miten voi askarrella vaikka ihmisen sisäelimineen. Kuva: Kirsi Rehunen

Vuosien aikana Kirsi Rehunen on kollegoidensa ja lasten kanssa kokeillut lukuisia erilaisia tiedeoppimisjaksoja.

– Ihan ensimmäinen oli vedenpuhdistuslaitos. Tänä vuonna tutkimme tuulta, kertoo Rehunen.

Suomalaisten esitykset saivat festivaalilla niin hyvän vastaanoton, että Suomi sai järjestettäväkseen Science on stage -tapahtuman kahden vuoden kuluttua.

 


Haastattelussa Kirsi Rehunen — Tutki-kokeile-kehitä (tukoke.fi)Lapsilähtöinen ilmiöpohjainen projektityöskentely tuottaa onnistumisia

Kirsi Rehunen on jo yli 15 vuoden ajan soveltanut työssään varhaiskasvatuksen opettajana lapsilähtöistä ilmiöpohjaista lähestymistapaa. Yhdessä tutkiminen ja ihmetteleminen kuuluu kiinteästi Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän arkeen, ja ryhmä osallistuu vuosittain Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailuun. Työskentely yhteisen tutkimusprojektin parissa auttaa ylittämään haasteita: eskaritaidot kehittyvät, yksinäiset löytävät kavereita ja energisimpienkin toimeliaisuus kanavoituu fiksuun suuntaan.

Kirsi Rehusen mukaan parhaat tutkimukset lähtevät arjen ihmettelystä, arjen ilmiöiden herättämistä kysymyksistä, joita lapset haluavat ryhtyä selvittämään ja tutkimaan.

Kirsi Rehunen ohjaamassa lapsia Kiinassa.

 Rehunen on toiminnallaan niittänyt mainetta. Lapsilähtöinen ilmiöpohjainen oppiminen on niin suosittua, että paikkakunnalle jopa muuttaa perheitä, jotta heidän lapsensa pääsisi Taipalsaaren kirkonkylän esikouluryhmään. Rehunen on kirjoittanut kirjan Tiedeleikkejä pikkututkijoille ja on ajoittain toiminut kouluttajana LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun hankkeessa. Hänen kirjansa on tutkijansalkussa Junior University –toiminnassa, nimeltä Uniori. Koulutus- ja yhteistyöpyyntöjä tulee myös ulkomailta. Tiedeleikkikirja on käännetty viroksi ja latviaksi, ja Rehunen on vieraillut kouluttamassa Kiinassa ja Turkissa. Lisäksi hän on ollut mukana yhteiseurooppalaisessa esi- ja alkuopetuksen hankkeessa, jonka tuloksena syntyi Lilu’s House: Language Skills through Experiments -niminen kirja ja sähkoinen materiaali kotiympäristössä toteutettavista tiedekokeista.

 –Arkipäivän ilmiöistä lähtevää ihmettelyä, jossa lasten kanssa selvitetään, mistä joku johtuu,  pidetään arvossa ihan maapallon laajuisesti. Myös vanhemmat arvostavat työskentelyssä syntyvää syvää oppimista.

TuKoKe-projekti käynnistyy heti syksyllä lasten kysymyksistä

 Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetusryhmässä tutkimusprojekti käynnistyy heti syksyllä, tai oikeastaan jo edellisenä keväänä. Tulevat esikoululaiset saavat jo kevään tutustumiskäynnillä kuulla, että esikouluvuoden aikana tutkitaan yhdessä jotakin ilmiötä. Ensin kartoitetaan kotiväen avustuksella lasten kiinnostuksen kohteita ja ihmetyksen aiheita ja kerätään talteen kysymyksiä.

 Rehunen, hänen kollegansa Sanna Kolhonen ja lapset pohtivat yhdessä, mikä kysymyksiä yhdistää, miettivät niille yhteisiä otsikoita ja lajittelevat kysymyslappuset pinoihin aiheen mukaan. Erilaisia aiheita voi lopulta olla kymmenen. Yhteinen tutkimuskohde valitaan äänestämällä. Jokainen saa äänestää suosikkiaiheitaan antamalla niille palikoita, esimerkiksi yhdelle aiheelle kolme, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden palikan.

 –Minulle on tärkeää, että jokaisen ääni tulee kuuluviin. Siksi äänestys tapahtuu salaa usein verhojen suojissa ja äänestänyt poistuu ulos, ettei vahingossakaan tapaa muita ja pääse vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä.

Asiantuntija-apua hankitaan lähiverkostoista ja sosiaalisen median kautta

Kun aihe on valittu, pohditaan yhdessä, miten sitä voisi tutkia. Monesti ilmenee, että lähipiiristä löytyy asiantuntija, joka voi tulla kertomaan aiheesta. Esimerkiksi, kun tutkittiin kiviä, yhden lapsen pappa kävi kertomassa lapsille, kuinka heidän löytämänsä pallonmuotoinen kivi on saattanut syntyä. Esiopetusryhmä tekee myös yhteistyötä lähikoulujen ja oppilaitosten kanssa.

 –Kun tutkimme ihmistä, yhteistyökumppaneinamme oli LAB-ammattikorkeakoulun ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Siitä oli molemminpuolinen hyöty. He tarvitsivat tietoa lapsista ja me taas tietoa siitä, miksi sydän jyskyttää niin kovaa.

 Välillä asiantuntijayhteistyö käynnistyy sosiaalisen median kautta. Rehunen on aktiivinen Twitterissä. Kun hän tviittaa, LUT-yliopiston Junior Universityn,  Luma Saimaan ja LUMASuomen väki on valppaana. Monesti sieltä joku asiantuntija itse tarjoutuu vierailemaan lapsiryhmässä. Toisinaan Rehunen myös merkitsee asiantuntijoita tviitteihinsä. Siten esimerkiksi meteorologi Seija Paasonen saatiin vastaamaan tuulitutkijoiden kysymyksiin. Rehusen mukaan ihmiset ovat yleensä ystävällisiä ja auliita vastaamaan, kun heitä vaan lähestyy rohkeasti. Sellaista rohkeutta hän kertoo projektityöskentelyssä oppineensa.

 –Olen oppinut rohkeutta kysyä keltä vain ja myös rohkeutta mennä sellaiselle alueelle, missä en välttämättä ole kovin hyvä. Se antaa myös lapsille mallin, ettei tarvitse olla kaikkitietävä, vaan voidaan lähteä yhdessä selvittämään sitä, mitä tarvitaan.

 Vuosien varrella Rehusen esikoululaiset ovat saaneet vastauksia kysymyksiinsä muun muassa Euroopan avaruusjärjestöltä ja Fiskarsilta. Vähäisen kielitaidonkaan ei tarvitse olla vuorovaikutuksen este. Se tuli selväksi, kun lapset pähkäilivät Skypen välityksellä yhdessä tanskalaisten koululaisten kanssa peileihin ja periskooppeihin liittyviä kysymyksiä.

Kirsi Rehunen testaamassa laivoja lasten kanssa Saimaan rannalla.

Tutkiva toimintatapa aloitettiin kun haluttiin kehittää lapsen sosiaalisia taitoja

 Rehunen kertoo, että hänen uransa ensimmäinen ilmiöpohjainen projekti sai alkunsa vanhempien huolesta. Kun yhden esikoululaisen äiti kertoi olevansa huolissaan lapsensa leikkitaidoista ja sosiaalisista taidoista, Rehusen tiimi lisäsi lapsiryhmän pihaleikkeihin tutkivaa toimintaa, jotta lapsi saisi kavereita.

 Työskentelyn edetessä toinen esioppilaan äiti hoksasi, että sehän on TuKoKe-toimintaa, ja innosti Rehusen osallistumaan kilpailuun. Kun sana siitä kiiri ja innostus levisi, ei Rehunen seuraavana vuonna hennonut kieltäytyä, kun lapset kysyivät, mitä tänä vuonna tutkitaan.

 –Se sytytti kaikki ja synnytti yhteisön. Vanhemmat ja isovanhemmat lähtivät tosi mielellään mukaan. Saimme mukaan myös koululuokkia ja oppilaita, jotka olivat innostuneet samoista asioista. Tänä vuonna meillä oli harjoittelijana poika, joka muisti vielä hyvin, kuinka oli kuusivuotiaana esitellyt meille kivikokoelmaansa. Ja saimme nähdä hänen kivikokoelmansa tänäkin vuonna.

 Yhteinen kiinnostuksen kohde imaisee kaikki mukaansa, myös lapset joilla on haasteita sosiaalisissa suhteissa tai vuorovaikutuksessa.

 –Vuorovaikutuksen opettelu vaatii toistoja. Kaikki vaan eivät ole saaneet riittävästi harjoitusta, tai lapsilla voi olla autismin kirjon piirteitä. Silloin tutkijana toimiminen on helpompaa kuin leikkiminen tai vuorovaikutus. Itselle mielenkiintoisen aiheen parissa, jossa yhteinen kiinnostuksen kohde on määräävä tekijä, vuorovaikutusta ja toisen kuuntelemista on helppo opetella.  

 Innostus tarttuu myös vanhempiin ja isovanhempiin, ja lapset jatkavat tutkimuksia kotonakin. Tuulitutkimusvuoden aikana he lähettivät esikoulun henkilökunnalle viikonloppuisinkin videoita esimerkiksi rakentelemistaan tuuliajoneuvoista ja siitä, kuinka hattu lensi päästä kovalla tuulella.

Esiopetuksen sisällöt opitaan projektityöskentelyn kautta

Nykyään lapsilähtöinen ilmiöpohjainen toiminta on itsestään selvä osa Rehusen ja kollega Sanna Kolhosen esikouluryhmien vuodenkiertoa Taipalsaaren Kirkonkylän koululla. Alle 6-vuotiaiden toiminnassa tutkiva toimintatapa on vahvasti mukana Saimaanharjun taajamassa sijaitsevassa päiväkoti Satulaivassa, jossa Rehunen on myös ollut töissä.

 –Projektityöskentelyyn saa ujutettua normaalin esiopetuksen oppisisältöjä, joita ei minun mielestäni todellakaan tarvitse opetella kirjojen kautta.

 Lapset dokumentoivat yhteisen projektin edistymistä koko ajan. Heillä on iPadit aina käden ulottuvilla. He kuvaavat jopa niin ahkerasti, ettei tallennustila tahdo riittää, vaan materiaalia pitää välillä karsia. Projektityöskentelyn yhteydessä he myös käyvät kirjastossa, laskevat, piirtävät, rakentavat, kertovat ja kuuntelevat sekä kirjoittavat ja tuottavat omia kirjoja.

 Onnistunut lapsilähtöinen oppiminen edellyttää henkilökunnalta avointa ja vastaanottavaista asennetta, valmiutta tarttua lasten aloitteisiin ja kykyä heittäytyä innokkaasti mukaan. Kun lapsi ryhmässä esittää idean tai kysyy jotakin, siihen pyritään vastaamaan heti, vaikka lapsen aloite ei sattuisikaan osumaan juuri päivälle suunniteltuun ohjelmaan. Rehunen kertoo, että jos lapsi esimerkiksi tuo kiven, haetaan luuppi, eikä torjuta lapsen aloitetta sanomalla, että katsotaan sitä sitten perjantaina, kun on projektipäivä.

 –Lapsi voi tulla mihin tahansa kellonaikaan kysymään jotakin. Arjessa täytyy olla koko ajan valmis pitämään tärkeänä sitä, mitä lapsi ihmeteltäväksi tuo.

Kirsi Rehunen esikouluryhmänsä kanssa TuKoKen lopputapahtumassa.

Projektityöskentely auttaa lapsia kukoistamaan

 Toiminnan tavoitteena on synnyttää onnistumisia lasten vahvuuksien kautta ja aktiivisesti viestiä vahvuuksista myös vanhemmille. Rehusen mukaan projektityöskentely tuo vahvuuksia hyvin esiin ja auttaa ratkomaan monia haasteita.

 – Lapset, jotka eivät pärjää niin hyvin vaikka matematiikassa tai joilla lukemisen valmiudet eivät ole niin hyvät, saattavat olla loistavia kertomaan siitä, mitä he ovat itse tutkineet ja huomanneet. Se edistää sitten taas kaikkia muitakin taitoja.

 Tutkimusprojektin ansiosta myös leikki lähtee sujumaan uudella tavalla, ja syntyy uusia ystävyyssuhteita. Lapset, jotka muuten eivät ole löytäneet toisiaan, havaitsevatkin yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja alkavat leikkiä yhdessä. Toiminnallinen työskentely saa myös lapset, jotka toimeliaisuudessaan saattaisivat tehdä luvattomuuksiakin, kanavoimaan energiansa toivottuun suuntaan.

Pienryhmässä jokaisen tarvitsee oikeasti osallistua ja ajatella

Rehusen esikouluryhmässä tutkimusprojekti etenee viikko kerrallaan. Sille on viikko-ohjelmassa varattu oma viikonpäivänsä. Projektipäivänä lapset jakautuvat pienryhmiin tekemään tutkimustehtäviä. Viime vuonna esikouluryhmässä oli 42 lasta, joista muodostettuja pienryhmiä ohjasivat ryhmän kaikki kuusi työntekijää. Pienryhmissä työskentely edistää oppimista ja ajattelun kehittymistä.

 –Riittävän pienessä ryhmässä kukaan ei voi vain hengailla mukana, vaan jokaisen tarvitsee aktiivisesti olla mukana toiminnassa ja oikeasti ajatella.

 Opettajalle pitkäjännitteinen projektityöskentely on palkitsevaa monella tavalla. Rehunen pitää tärkeänä esimerkiksi sitä, että toiminnan kautta hän on luomassa Taipalsaaren kunnalle brändiä pitkäjänteisestä kehittämistyöstä lasten ajattelun kehittämisessä ja heidän kiinnostuksen kohteidensa huomioimisessa opetuksessa. Häntä motivoivat myös jo teini- tai melkein aikuisikään ehtineet entiset oppilaat, joiden mieleen projektityöskentely Rehusen ja Kolhosen tutkivissa ryhmissä on jättänyt mukavia muistoja. Parasta kuitenkin on joka syksyinen hyppy tuntemattomaan, nollasta lähteminen.

 –Koskaan ei tiedä, mitä seuraavana vuonna tutkitaan. Toiminnassa oppii joka vuosi jotain uutta, kunhan uskaltaa heittäytyä projektiin mukaan.

Kirsi Rehunen alustaa TuKoKen Vertaistukea ja vinkkejä opettajatyöpajassa 25.8.2022 Lue lisää työpajoista ja ilmoittaudu mukaan! 

Lisätietoa ja linkkejä

Viime keväänä Kirsi Rehusen esikouluryhmän pikkututkijat voittivat TuKoKen esi- ja alkuopetuksen sarjan työllään Tuulitutkimuksia.

 Taipalsaaren kirkonkylän koulun esikouluryhmän Instagram-tili @eskarittaipalsaarikk

 Kirsin oma Instagram-tili @eskariopekirsi

 Kirsi Rehunen Twitterissä: @kirsirehunen

 Sähköinen materiaali Lilu’s House: Language Skills through Experiments

 Kirsi Rehusen kirja Tiedeleikkejä Pikkututkijoille